Uudelle paikkakunnalle muuttaminen oli tietoinen riski; olin aina ollut syrjäytyvää sorttia. Oli kyseessä työpaikka, urheilujoukkue, koulu tai armeija, tunsin itseni aina ulkopuoliseksi. Halusin niin kovasti tulla hyväksytyksi, etten antanut kenenkään nähdä minussa minkään näköistä heikkoutta. En osannut ikinä ilmaista tunteitani kunnolla ja jokainen hetki julkisella paikalla tuntui siltä, että muut arvostelivat jokaista liikettäni. Petin itseäni jatkuvasti, koska lähinnä myötäilin muiden mielipiteitä, enkä koskaan päästänyt ketään kuoreni sisään.
Muutto 300 kilometrin päähän pois kotoa, kaupunkiin, josta en tuntenut entuudestaan ketään, oli minun kaltaiselle, sosiaalisesti vammaiselle yksilölle, pelottava kokemus. Olin kuitenkin saanut koulupaikan, jota en halunnut jättää vastaanottamatta. Ensimmäinen vuosi olikin odotetun vaikea, kunnes keväällä 2014 päätin joko lopettaa kaiken, tai muuttaa koko elämäni uusiksi.
Tästä muutama kuukausi myöhemmin on opiskeluryhmämme kokoontuu juhlimaan viimeistä kertaan ennen kesälomaa. Alkoholi oli aina ollut apuvälineeni pääsemään pois ahdistuneisuudestani. Jokin on kuitenkin muuttunut. Olen saanut elämääni uutta virtaa. Olen valmiiksi itsevarma jo ennen yhtäkään alkoholiannosta. Muutos ei ole suuri, mutta huomaan kuinka luottamukseni itseeni on muuttunut. Olen alkanut pitämään ulkonäöstäni enemmän huolta ja pukeudun tavallista tyylikkäämmin. Lisäksi olen aloittanut mielialalääkkeiden syönnin, joka varmasti on tuonut oman potkunsa.
Jenni on minua kaksi vuotta nuorempi. Kaunis, fiksu ja todella itsevarma tyttö pääkaupunkiseudulta. Hän on jatkuvasti iloinen ja positiivinen. Olen jo aikaisemmin ihastunut häneen, mutta hän on aina vaikuttanut täysin eri tyyppiseltä ihmiseltä. Kun itse olen ollut aina alakuloinen ja epävarma, on ollut vaikea kuvitella, että hänen kaltainen tyttö olisi kiinnostunut minusta. Kaiken lisäksi hän on kihloissa.
Iltaa istuessa itseluottamukseni kasvaa. Nauratan ihmisiä ja yritän olla paljon äänessä hyvällä tavalla. Otamme muutaman kerran Jennin kanssa katsekontaktin. Pakotan hänet katsomaan ensin muualle, jotta ottaisin tietynlaisen yliotteen hänestä. Päädymme, jossain kohtaa alkuiltaa kahden. Huomaan hänen yläselässään kliseisen tatuoinnin. "Varma mahdollisuus eskaloitua", ajattelen. Koskatan hellästi, mutta varmasti tatuointia ja kysyn sen alkuperää. "Nuorena ja humalassa", hän vastaa. Vinoilein tatuoinnista hieman ja saan hänet tönäisemään minua leikkisästi.
Jenni kertoo olleensa teinivuosina villi ja kova pitämään hauskaa. Hänestä huomaa selvästi, että hän haluaisi edelleen olla villi ja vapaa. Niinpä yllytän häntä varastamaan pöydällä olevan viinipullon ja tyhjentämään sen kanssani sivummalla.
Päädymme kahden eriliseen huoneeseen. Kiusoittelen häntä välillä ja huomaan hänen nauttivan tästä. Kaiuttimista kantautuu musiikki. Otan Jenniä kädestä kiinni ja alan tanssittamaan häntä. Tyhjentämämme espanjalainen viinipullo pyörii lattialla, kun pyöritän Jenniä kainaloni alta ja nostan hänet sankarimaisesti syliini. Hän kikattaa ja katsoo minua kuin suurinta sankariani. Bambi-silmät. Tiedän, että nyt on mahdollisuuteni. Kun nainen katsoo sinua pupillit laajentuen, tätä kutsutaan termillä Bambi-silmät. Painan hänen lantionsa vasten omaani, samalla suudellen häntä. Hän päästää viattoman voihkaisun. Vedän huuleni ensimmäisenä irti.
"Onkohan tää hyvä idea?", Jenni kysyy samalla naputtaen kihlasormustaan. Hänellä on kuitenkin tuhma hymy naamallaan, joka paljastaa hänen aikeensa täysin. Kohautan olkapäitäni ja kaadan hänet huoneen sängylle. Jenni päästää voihkaisun ja naurahduksen sekaisen äänen. Makaan hänen päälllään ja hän avaa farkkujeni vyön. "Viime kerrasta onkin aikaa", ajattelen...
